Shirley de la Hunty (nee Strickland) ao MBE
(1925-2004)
hetken näytti siltä, että Shirley Strickland saattaisi saada ansaitsemansa tunnustuksen yleisurheilun olympiamitalien voittajana kuin kukaan muu nainen. On hyvin selvää, että hänen tunnustanut vastaavuus seitsemän — kolme kultaa, yksi hopea ja kolme pronssia, kautta kisoissa 1948, 1952 ja 1956 — ei ole koskaan parantunut.
, mutta ennätyskirjat osoittavat, että tämä summa on sittemmin ollut sama kahdesti: Puolan Irena Szewinska ja Jamaikan Merlene Ottey. .
Stricklandin mitalisaalis pitäisi kuitenkin olla kahdeksan. Hänen katsottiin sijoittuneen neljänneksi 200 metrin loppukilpailussa Lontoon olympialaisissa 1948, vaikka kuvamateriaalia kilpailusta – – – ei kuultu silloin, mutta havaittiin vuonna 1975 – – – todisti kiistattomasti, että hän oli lyönyt amerikkalaisen Audrey Pattersonin kolmanneksi.
tämä ero – – – ja siitä johtuva karhunpalvelus Stricklandin ennätykselle – – – on tunnustettu monien maineikkaiden Olympiahistorioitsijoiden toimesta. Hänen oma asenteensa, joka kuvastaa naisen luontaista oikeudenmukaisuuden tunnetta, oli monta vuotta antaa asian olla. ”kaikki ne vuodet myöhemmin et voinut mennä jonkun kanssa, joka ei ehkä olisi voittanut mitään muuta mitalia – – – kun minulla oli seitsemän – – – ja pyytää heitä antamaan sen takaisin,” hän kertoi minulle. Hänen mielestään ajatus virheellisesti toiselle henkilölle myönnetyn mitalin lunastamisesta oli vastenmielinen.
sitten, vuonna 1996, Audrey Patterson kuoli. Hänen herkkyytensä ei voinut enää vaikuttaa asiaan. Vuotta myöhemmin Athletics Australian tilastotieteilijä Paul Jenes ja minä Australian olympiakomitean historioitsijana esitimme ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli korjata ennätys. Siteerasimme Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajaa Bob Sparksia, joka oli esittänyt kiistattomia Valokuvaus-ja ajoitustodisteita siitä, että Strickland oli sijoittunut kolmanneksi. Hän halusi Australian lähestyvän KOK: ta asian korjaamiseksi.
näkemyksemme oli, että Audrey Pattersonin perheen ei pitäisi missään tapauksessa palauttaa mitalia. Ehdotin, että uusi mitali lyötäisiin — mutta jos se ei olisi mahdollista, KOK: n pitäisi vain muuttaa tietojaan vastaamaan totuutta.
valitettavasti muutto ei johtanut mihinkään. Ansiokseen AOC teki virallisen edustuksen KOK: lle, ja Kevan Gosper hoiti asiaa yksityisesti. Sitten vuonna 1998 tuli IOC: n päätös. Se ei muuttaisi vuoden 1948 sijoituksia. Mitään näistä kulissien takaisista tapahtumista ei kerrottu silloin eikä sen jälkeenkään. Mutta viikon aikana, jolloin Stricklandin kestävä panos yleisurheilussa on tunnustettu, he ansaitsevat tulla julki.
Shirley Stricklandilla oli vielä yksi mahdollisuus ylittää kaikkien muiden yleisurheilunaisten ennätykset. Vuonna 1952 hän kuului kuumuudessaan maailmanennätyksen tehneeseen Australian sprinttiviestijoukkueeseen, joka näytti olevan varma kullasta, kunnes viestikapula läikkyi loppukilpailun viimeisen osuuden alussa.
Strickland syntyi Guildfordissa, WA: ssa, Stawellin lahjavoittajan tyttärenä, ja oli aina poikkeuksellinen nainen. Hän kohtasi esteitä uransa kaikilla osa-alueilla-urheilussa, koulutuksessa ja kunnallispolitiikassa – ja pyyhkäisi niiden yli yhtä vaivattomasti kuin hän käsitteli esteitä radalla. Evättiin pääsy yliopiston insinöörikurssille, koska tiedekunnassa ei ollut yhtään naista pesuhuoneessa, hän kääntyi ydinfysiikkaan ja sai kunniamerkin.
23-vuotiaana hän sai valmentajaltaan neuvon, että on aika lopettaa. Hän voitti Kansainyhteisön ja olympiakultaa. Melbournen kisojen saapuessa hän oli 31-vuotias, ja hänellä oli kolmevuotias poika. Jälleen hän ei välittänyt ehdotuksista eläkkeelle jäämisestä. Jälleen hän voitti kultaa.
Strickland oli yleisurheilija, joka erikoistui pikajuoksuun ja aitajuoksuun. Voittaessaan 80 metrin aitajuoksun Helsingin olympialaisissa 1952 hän teki maailmanennätykset kahden päivän välein helteessään ja loppukilpailussaan. Marj Jackson oli pippuroinut hänet päivään mennessä siitä kunniasta, että hänestä tuli Australian ensimmäinen naiskultamitalisti radalla.
vuonna 1955 Varsovassa Strickland rikkoi Jacksonin maailmanennätyksen 100 metrillä (jossa hän oli voittanut pronssia sekä 1948 että 1952 olympialaisissa). Hän piti ennätystä hallussaan vielä Melbournen kisojen aikaan, ja oli tyrmistynyt, kun hän joutui ulosajoon.
hän teki parannuksen voittamalla 80 metrin aitajuoksun jälleen olympiaennätysajalla, ollen samalla Australian ensimmäinen yleisurheilun kultamitalisti. Hän kuului myös kultaa voittaneeseen yleisurheilujoukkueeseen Betty Cuthbertin, Norma Crokerin ja Fleur Mellorin kanssa. Kaikkiaan hän voitti kuusi maansa mestaruutta, teki kolme henkilökohtaista maailmanennätystä ja kuului kuuteen maailmanennätystä rikkovaan viestijoukkueeseen.
kukaan muu nainen ei ole voittanut perättäisiä olympialaisten aitajuoksutapahtumia millään niistä kolmesta matkasta (80, 100 ja 400 metriä), joilla ne on järjestetty.
© Harry Gordon, 2000. Tekijän luvalla, eikä sitä saa käyttää muualla ilman lupaa.
1948 Olympialaiset, Lontoo
hopeamitali 4x100m viestissä
pronssimitali 80m aitajuoksussa
pronssimitali 100m
1952 olympialaiset, Helsinki
kultamitali 80m aitajuoksussa (kaksi maailmanennätystä)
pronssimitali 100m
maailmanennätys, 4x100m viestissä
1955 maailmanennätys, 100m
1956 Olympialaiset, Melbourne
kultamitali 80m aitajuoksu
kultamitali 4x100m viestijuoksu
Shirleyn ensimmäinen merkittävä kansainvälinen kilpailu oli Lontoon 1948 olympialaiset, joissa hän sijoittui viestijoukkueen kanssa toiseksi, 80 metrin aitajuoksussa kolmanneksi ja 100 metrillä neljänneksi 200 metriä. Kuvat tästä tapahtumasta paljastivat, että hän oli itse asiassa sijoittunut kolmanneksi.
Aucklandin Kansainyhteisön kisoissa 1950 Shirley voitti aitajuoksun ja kuului kahteen voittaneeseen viestijoukkueeseen. Hän sijoittui toiseksi sekä 100 että 220 jaardilla. Helsingin olympialaisissa 1952 Shirley voitti aitajuoksun ja oli kolmas 100 metrillä. Hän kuului viestijoukkueeseen, joka sijoittui viidenneksi pudotettuaan tahtipuikon viimeisessä vaihdossa johtoasemassa.
Shirley jätti valinnan väliin Kansainyhteisön kisoissa 1954, mutta lähti Varsovaan 1955 nuorten MM-kisoihin, joissa hän voitti 100 metrin juoksun maailmanennätysajalla 11,3 sekuntia. Hän voitti myös aitajuoksun ja oli kolmas 200 metrillä. 31-vuotiaana ja äitinä hän voitti aitajuoksun vuoden 1956 olympialaisissa ja kuului maailmanennätystä rikkovaan viestijoukkueeseen.
kisojen jälkeen Shirley keskittyi valmentamiseen, mutta oli tarpeeksi hyvässä kunnossa liittyäkseen valmentamaansa Länsi-Australian viestijoukkueeseen, joka voitti maan mestaruuden.
hän oli myös innokas luonnonsuojelija, National Trustin jäsen ja neljän lapsen äiti.
Libept
Blog personnel
